Asiakkuuden iloja belgialaisessa diktatuurissa, missä kauppa/pankki/posti on kuningas, asiakas nöyrä palvelija.

Uh, ehkä on aika taas kertoilla totuuksia belgialaisesta asiakaspalvelusta, ettette vaan erehdy luulemaan, että kaikki toimii virheettömästi, kun ei valitusta kuulu. Sanotaan, että puhinaa saa pitää yllä joka ikinen päivä, kun joutuu asiakaspalvelutilanteisiin. Joskus niitä kestää hymähdellen, joskus hammasta kiristellen, joskus kiukkuisesti puhahdellen. -Oikeasti tuntuu, että asiakaspalvelu/ byrokratia on ylivoimaisesti huonointa, mitä on koskaan kokenut missään. No, ehkä näin ei kuitenkaan ole, vaan asiat ikäänkuin kasaantuvat...

Puhina numero yksi. Eräänä aamupäivänä soi summeri. Postimieshän siellä soitteli kelloa ja kyseli kanssa-asukkia. "No, hän ei ole kotona, mutta voin ottaa kirjeen vastaan." "Madame, sen voi noutaa postista." Jahas. No, koska minulla on päivisin enemmän aikaa kuin hänellä, lähdin valtakirjan kanssa hakemaan kirjettä postista. Ensimmäisen kerran posti oli jostain kumman syystä kiinni puoli viideltä, vaikka sen piti olla auki viiteen saakka. Toinenkaan kerta ei ollut tuloksekkaampi, vaikka pääsin postiin sisään. "Ei, madame, ei käy että teillä on vain oma henkilötodistus, pitää olla myös hänen, kenen kirje tämä on." Aha. Taas taivallus ihan turhaan. Kolmas kerta toden sanoo? No onneksi kyllä. Marssin siis seuraavana päivänä postiin kaksien henkilöpaperin kanssa ja virkailija lähti hakemaan kirjettä. -Eikä minun tarvinnut näyttää kuin omat henkkarit. Yllättävää. Myös salaperäistä on postimiesten ajatusten kulku, sillä kirjeessä ei ollut mitään merkintää, että se pitäisi kuitata. Oli siis mahdotonta tietää millä tekniikalla juuri se valikoitui postista noudettavaksi...

Puhina numero kaksi. Suurin osa postistani on mennyt edelleen Suomeen, mutta noin kuukausi sitten muutin kaiken belgialaiseen osoitteeseen. Tällöin huomasin, että myös belgialaisen pankkini tiliotteet menevät Suomen osoitteeseen. No, tietenkään ei puhettakaan, että tällaisen asian voisi hoitaa verkkopankin kautta. Ei todellakaan!

Lähdin siis muuttamaan osoitettani pankkiin. Osoitteenmuutosasiani kunnan kanssa on vielä kesken (ihme kyllä!!!), joten minulla oli mukanani poliisin minulle tuoma lappunen, josta kävi ilmi osoitteeni, nimeni sekä aika, jolloin menisin kunnanvirastoon selvittelemään osoiteasioitani. Olin kuitenkin hieman skeptinen, että tämä kuitenkaan kävisi todisteeksi (vaikka onkin viranomaiselta tullut lappunen). Otin vielä mukaani "kaiken varalta" Suomen postin kääntämän puhelinlaskun, josta näkyi vanha Suomen osoitteeni sekä osoite, mihin posti oli käännetty. Lisäksi otin suomalaisesta pankista saamani avaamattoman kirjeen, josta näkyi siis Suomen pankin käyttävän tätä belgialaista osoitetta. (Tämä oli tietenkin onnistunut kätevästi verkkopankin kautta enempää selittelemättä.)

Onneksi pidempiä aikoja jonottamatta pääsin selittämään asiani. Kun kaivoin todistusaineistoni, eli poliisilta saamani lappusen, ei tämä käynyt (tietenkään?) todisteeksi. Sitten näytin käännettyä postia, josta virkailija näki sekä vanhan osoitteeni, että uuden. Hah. "Ikävä kyllä en voi vaihtaa osoitettasi." No, vielä kolmas dokumentti pöytään. Jokerina (vai sokerina) pohjalla komeili pankin kirje. Uuh, tällä oli arvovaltaa! "Saanko avata tämän madame?". No, toki jos on tarpeen. Pettymykseksi kyseessä ei ollutkaan tiliote (nämähän on siirretty tuhat vuotta sitten sähköiseen muotoon!), vaan verkkopankkitunnukset. "Ikävä kyllä en voi muuttaa osoitettasi, koska en oikein tiedä käykö tämä, kun se ei ole tiliote". Mitä!?!?! Eikö verkkopankkitunnukset ole vielä tärkeämmät ja luottamuksellisemmat kuin tiliote? Tässä vaiheessa virkailijan usko suomalaisen pankin luotettavuuteen oli varmaan nollan tasolla, kun lähettelevät noin tärkeitä dokumentteja postissa. Belgiassa kun täytyy raahata taskulaskimen kokoista laitetta, jonne syötetään pankkikortti ja sitä kautta saat tunnukset näppäiltyäsi pin-koodin. Eli, jos sinulla ei ole korttia tai laskinta, et pääse verkkopankkiisi.

Onneksi virkailija kuitenkin päätti olla jonkin verran suopuisa minua kohtaan ja muutti osoitteeni "väliaikaisesti". Kun saan asiat kuntoon kunnan hallinnon kanssa (eli ei ihan heti ainakaan), minun täytyy mennä uudestaan pankkiin vaihtamaan osoitettani. (Syvä huokaisu.)

Puhinaa taas. Terassille tilatut puutarhakalusteet. Belgialaisittain erittäin edistyksellisesti tällä ketjulla on verkkosivut, joiden kautta ne sai tilata ja jopa kotiinkuljetuksen sai järjestettyä sähköisesti! Se on kuulkaas paljon se. Ei liene ollenkaan ihmeellistä, että odottelinkin toimitusta hiukan skeptisesti... No, se tuli ajallaan, jipii! Mutta. Mies toi pumppukärryllä ison, ison paketin, pudotti sen jalkoihini kadulle ja se oli siinä. "Mutta enhän minä tästä mihinkään tästä saa?" Tähän tämä ryhditön miekkonen: "Joo, mutta normaalisti me toimitetaan vaan ovelle saakka (että sorry vaan)". No, hetken siinä ihmeteltyäni heltyi tämä toinen osapuoli siihen, että raahasi paketin hissiin. "Kiitos madama ja näkemiin" ja niin pamahti ovi kiinni. Olihan siinä taas mielenkiintoista raahata pakettia hissistä. Jestas. Eikö kotiinkuljetuksen pitäisi periaatteessa olla, että se kannetaan sisään, enhän minä siinä ulko-ovella asu?

Kai näihin voi vain kohauttaa olkiaan ja todeta: "No, kai näihin tottuu". Vaikkei tahtoisikaan.