Talven taitto

Milloin voidaan sanoa, että talvi on ohi ja on vihdoin kevät? Suomessa tämän määritteleminen oli vielä joten kuten helpohkoa. Nyt sisäinen kelloni vuodenaikojen vaihteluun on vähän hädässä. Ketään ei Suomessa naurattanut, kun marraskuun lopussa iloisena toivottelin hyvää loppusyksyä, eikä ketään näytä nyt ihastuttavan kepeät toivotukseni "iloisista keväisistä päivistä".

Siis tarkoituksena ei mitenkään ole harrastaa irvailua. Itse aina määritän toivotukset kuukausien mukaan. Tai määritin. On vaikea toivottaa talvea, kun ulkona paistelee aurinko ja mittari huitelee kymmenessä asteessa. Toisaalta ei sitä tajua katsoa mittariinkaan joka aamu, vaan suomalaisena tammikuussa olettaa, että on talvitakkikeli. Jo kahden korttelin päässä otsa on hiessä ja vilkaisu apteekin mittariin kertoo karun totuuden: +12. Ehkä se neuletakki talvitakin alla on liikaa, kyllä! Sitten kun taas tottuu, että neuletakki jätetään kotiin (talvitakistahan en luovu!), niin oih, yhtäkkiä onkin -5 astetta! Vanhan kansan toteamus "kevät keikkuen tulevi" toimii siis myös Brysselissä!

Pari viikkoa ovat olleet mukavan lämpöiset, lämpötila kymmenen asteen molemmin puolin. Suorastaan nautinnollista! Ihastelin puistossa jo kukkivia puita. Toisaalta kauhistutti niiden puolesta, sillä eihän todellakaan voi olla niin, että kevät oikeasti pamahtaa päälle tammikuun keskivaiheilta. Ja oikeassa olin! Viikko tässä ollaan hytisty, hyi hyi!

Yksi trendi Brysselissä on, vihdoin ja viimein, ikkunoiden tuploittaminen. [Kommentoijat, mikä se sana oikeasti on?] Kotonani on vain yksi kerros ikkunaa ja voin sanoa, että kyllä, tekee kylmää! Ja oikeasti voi vain arvailla minkä sodan jälkeen kyseiset ikkunat on puitteisiin lämäisty, ihan uusinta uutta ne eivät ole... Kuntani on ekoystävällinen ja korvaa osan kustannuksista, joita ikkunoiden kerrostamisesta tulee. Tämä on todella hieno ele, josta voi olla ylpeä.


Tästä innostuneena itselläni kävi arvioija kertomassa mitä kyseinen operaatio tulisi maksamaan. Maltaita. Kunnankin ekoystävällinen avustus on tosiaan vain ele! Ikkunoita on kaksi ja ne ovat todella suuret. Ihan kuten arviokin. Täytyy varmasti kehittää laihialaisvitseistäkin tunnettua käytäntöä: naulata arvio seinään ja hikoilla sitä katsoessa. Kyllä lämmittää! (Onneksi on villasukkia, joita voi kätevästi kerrostaa!)


No, talven taitto ei siis ole ohi Belgiassakaan. Mutta lupauksia siitä kyllä saadaan jatkuvasti. Pimeää on vasta seitsemältä, aurinko näyttäytyy, välillä tuoksuukin keväältä. Tuuli/ viima ei pureudu luihin ja ytimiin, vaan kuiskuttelee kevyesti korviin. Kyllä se sieltä tulee! Sitä ennen, villasukat, ranteen lämmittimet, lapaset, pipot ja shaalit ja ponchot on verrattomia. Kuten vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson on sanonut: "Ei ole mahdotonta säätä, on vain huonoa pukeutumista". 

Nämä talveen varustauneet ystävät hymyilivät minulle newyorkilaisen apteekin ikkunasta. Suloisia, eikö totta?

 

Ei ole karvoihin katsomista, vaan jalkoihin kyllä

Monissa maissa sandaali-sukkaturistit ovat syynä hymähtelyyn ja ilkikuriseen strereotypisointiin. Joissain maissa se on (ikävä kyllä) täysin normaalia, eikä kukaan kiinnitä siihen huomiota... Itse huomioin monesti ihmisten jalat, kengät ja sukat. Jaloista en pidä ollenkaan, en edes voisi kuvitella koskevani muiden ihmisten jalkoihin. Friikkiä? Kyllä, mutta kun ne vaan ovat niin inhottavia... 

No joo, kiinnitetäänpäs huomio nyt kuitenkin ihmisten jalkoihin. Monesti tämä tarkastelu alkaa ihan tahattomasti. Joku voi olla pukeutunut kenkiin, jotkat eivät sovi laisinkaan hänen muuhun asuunsa tai asemaansa. Tälläinen outo yhdistelmä voi toimia hauskalla tavalla. Professori pukeutuneena Converse-tossuihin, vaikkei muu pukeutuminen huudakaan rennosta otteesta? Checked. Johtaja, jonka täysin istuva, kallis musta puku saa lähinnä alaisten jalat tutisemaan. Jalassa tennarit? Checked. Joissain tapauksissa tämä toimii, joissain taas ei. Varmasti kaikista oleellisinta on se, että kokonaisuus viestittää jonkin asteista harmoniaa, sitä, että ne tyylistä poikkeavat kengät on harkittu teko, ei vahingossa kiireessä jalkoihin huitaistu.

Yksi melko tärkeä osa, josta jatkuvasti arvostelen ihmisiä, on tietenkin sukat. Tiedättehän, miehet puku päällä, istuvat alas ja housut armotta paljastavat ihmisten sukat (pahimmassa tapauksessa nilkat). Tälläkin voi ottaa kantaa, mutta kovin harvoin se on onnistunutta. Joskus, kun näkee jotain ihan kauheaa esim. kokouksessa, minusta tuntuu, että katseeni harhailee jatkuvasti vastapuolen kirkuviin sukkiin. Apua.

Yksi hassuimmista asioista, joihin New Yorkissa törmäsin, oli Wall Streetin hait. Tiedättehän, marssivat tietoisena itsestään tyylikkäät puvut päällä. No, parhaimmat hymähtelyt sain joka kerta, kun istuin metrossa kohti Wall Streetia. Metrossa oli runsaastikin pukumiehiä valmiina päivän taisteluun. Ilmeet tiukkana, läppärit ja salkut käsissä, ryhti suorana. Mutta mutta mutta. Useampi heistä näytti olevan kovin värisokea tai sitten he venyttivät pyykkipäivää loputtomiin. Sain nimittäin jatkuvasti hihitellä ihmeellisille yhdistelmille. Tumma puku ja pinkit sukat?  Tumma puku ja sini-vihreä-valkoraitaiset sukat? Tumma puku ja pallosukat? 

Tämä bongailu ei rajoittunut pelkästään metroon. Toiveikkaana pääsystä killeritunnelmaan, päätin lounastaa kerran Wall Streetin viereisellä kadulla liikemiesten suosimassa paikassa.  Ja kyllä, siellä silmieni verkkokalvoja poltti ties mitä samanlaista järkyttävää yhdistelmää. Se, että sukkien täytyy olla riemunkirjavat, ei riitä, vaan monissa tapauksissa niiden piti olla myös ihan liian lyhytvartisetkin. Jaiks.

En tiedä onko tämä jokin trendi pörssihaiden keskuudessa vai ovatko nämä miekkoset vain niin välinpitämättömiä. Mutta täytyy sanoa, että välttämättä en osaisi ottaa neuvottelevaa vastapuolta vakavasti, jos puvun kanssa vilkkuisi vaaleansiniset pallurasukat...

No, kyllä Manhattanilla sitten tietenkin näkyi kaikkea viimeisen päälle tyylikästäkin. Yksi ryhmä on tietenkin koirat. Minulla on monia ihastuttavia koirakavereita pitkin Manhattania, riemastuttavia tapauksia. Tosin monien takit taisivat olla kalliimmat kuin minun.

Yksi minua ihastuttanut asia oli koirien kengät. Yleensä en ymmärrä sitä, että koiria puetetaan ties millaisiin accessoreihin ja vaatteisiin, mutta täytyy myöntää, että kengät olivat kätevät. Suojaavat tassua sekä kylmältä että esim. teräviltä sirpaleilta. Manhattanin tassuttelijoilla oli siis monella tälläiset töppöset, eikä heillä ainakaan ollut mitään naurettavia sukkia niissä. Täydet tyylipisteet siis!

Tässä tyylinäytettä 6th Avenuelta. Ei jää turhat hiekat kiusaamaan anturoita.

Brooklyn Heightsin hienostoalueella oli joku koiruus pudottanut tällaisen töppösen. Lieneekö ollut kyseessä Tuhkimo?