Ilmalaivojen satamassa

Odottaminen, odottaminen ja odottaminen. Se kuuluu matkaajan arkeen. Mutta kun ei matkusta "liian usein", niin matkustamisesta ja lentokentän tunnelmasta jaksaa nauttia. Kai se on se rentouttava tunne, kun ei tarvitse selailla kokouspapereita läpi, skannailla sähköposteja ja miettiä aikatauluja.

Itse siis matkasin Suomeen pääsiäisen viettoon. Luppoaikaa kuluttelin Helsinki-Vantaalla ennen kotimaan jatkolentoa. Oli kiva katsella ihmisvilinää, nauttia teekkua ja ruisleipää ja surffailla. Helsinki-Vantaan kentälle suuri kiitos, että internet on pidetty maksuttomana. Pieni palvelu, josta saa hyvän mielen, kun ei tarvitse alkaa etsiä pistettä surffailuajan ostoon.

On aina jotenkin hassua tulla pitkästä aikaa Suomeen ja kuulla suomea puhuttavan joka puolelta. Ja mitä juttuja! Mm. naisten wc:ssä teki mieli köhäistä ja kertoa olevansa suomalainen, ennenkuin juttu menee niin nololle tasolle, että kertoja nolaa itsensä täysin. Kunnes muistin, että niin, Suomessahan ollaan, ja juttu on vapaasti toisten korville. Apua- on se rentouttavaa, kun ei tarvitse kuunnella kaikkia typeriä juttuja perunanpesuharjasta pakkausdilemmiin ja matkatauteihin, vaan mieli blokkaa suurimman osan kuullusta puheesta automaattisesti. (Mikä kyllä tapahtuu Suomessakin muutamien päivien jälkeen.)

Minä tunsin kentällä odottaessani loman alkavan. Kirjoittelin omia juttujani ja join hyvää teetä. Katsoin ihmisten kiirettä ja huomasin, että minulla ei ole kiire minnekään. Olin onnellinen siinä ja nyt. Loma alkakoon!

Uusiokäyttöä mielikuvituksella

Uusiokäyttö ja kierrätys ovat jo pitkään olleet hallitsevia trendejä. Kaikkea tulee ja pitää kierrättää. Ajat muuttuvat ja tavarat ja välineet vihitään käyttöön toisessa muodossa kuin mihin ne alunperin oli suunniteltu. Tai sitten, mikä tietenkin aina parempi, jatkavat saman tarpeen tyydytyksessä kuin aiemmin, ns. retrona. :) (Tai siis erohan on se, että mikä on oikeasti vanhaa, on vintagea. Uudet esineet ja vaatteet, jotka muistuttavat vanhoja, ovat retroa.)

Uusiokäyttö koskee myös rakennuksia. Vanhat rakennukset ovatkin tällä hetkellä suosittuja: vanhoja majakkoja ja tehdasrakennuksia muunnellaan ihastuttaviksi ja persoonallisiksi kodeiksi, viljamakasiinit ja vankilat muutetaan söpöiksi pikkuputiikkien ostoskeskuksiksi jne. Varsinkin vanhat tehtaat ovat suosittuja, sillä niihin saa helposti rakennettua kauniita loft-asuntoja suurien ikkunoiden kera. Joka paikassa törmää uusiokäyttöön otettuihin asioihin.

Monet maat, varsinkin katoliset, ovat täynnä pikkuisia kirkkoja. Kun ihmisten meno on maallistunut, on monet pienet kirkot suljettu ja jätetty tyhjilleen. No, nyt olen törmännyt uusiokäyttöön tässäkin asiassa. Kuulin, että Hollannissa vanhoista kirkoista on tehty pyörävarastoja ja luin artikkelin, jossa kirkon sisään oli rakennettu asuntoja. Ja mikäs siinä, olo tuntuu varmasti turvalliselta ja katto kohoaa kohti taivaita. Yksi ystäväni jo innostui, että miten hienoa, kun voi joka päivä astella kirkon käytävää. Mjoo...

Uusinta tavattua Brysselissä: Martini-baari vanhassa kirkossa. Eli vanha kirkko on muuntautunut luksus-yökerhoksi, jossa screenillä pyörivät musiikkivideot, shamppanja-lasit kilisevät kattokruunun kanssa kilpaa ja discovalot suihkivat kohti kattoa. Redbull vodkalla antaa siivet. Kokemuksena Martini-baari ei ollut taivaallinen, mutta kyllä siellä kelpasi pyöriä. Lehtereillä pystyi siemailla drinkkiä ja tarkastella musiikin tahdissa notkuvaa väkeä alhaalla. Välillä tosin tuli jotenkin spookymainen olo, kuinkahan moni kirkon entisistä päämiehiestä kääntyilee haudassaan? (Kenties Beyoncéen tahtiin?)

Kevät on saapunut!

Muistattehan määrittelyni keväästä: kukkivat kirsikkapuut. Nyt se on virallisesti tapahtunut! Eilen bongasin ensimmäisen bussin ikkunasta. Minulla on kirsikkapuille "apaja", sillä tiedän yhden kadun, joka on täynnä kirsikkapuita ja voitte vain kuvitella, miten kauniilta se näyttää kukkivaan aikaan. Tänään sitten lähdin innoissani kameran kanssa vaeltamaan tänne kadulle ja peijakas... Eihän se kevät ollut kuitenkaan sille kadulle saakka ennättänyt.

No, yrittänyttä ei laiteta, sillä vaelsin uskollisesti kamera kädessäni eiliselle paikalle, ja kyllä kuvaaja palkittiin, vai mitä mieltä olette näistä kuvista?

Minun mielessäni kirsikkapuilla on ihan spesiaalistatus. Siihen liitän kevään alkamisen, tulevan kesän, tuoksut jne. Vielä joskus tahdon ehdottomasti olla Japanissa kirsikkapuiden kukkimisen aikaan!  Nyt kuitenkin Brysselin tunnelmissa: kevät on täällä! (Itse kylläkin matkaan, kuinkas ollakaan juuri tällä ajoituksella, kylmempiin lämpötiloihin Suomen kamaralle. Hirvittää, tämä +18 astetta on ollut mukavaa!)

"Otetaan varman päälle" - Hah, varmoja asioita ei Belgiassa olekaan!

Olihan taas oolalaata eilen aamulla. Terveen papereiden saanti oli käydä hermoille niin, että pimahdus oli lähellä. Tällä kertaa asialla taksikeskus...

Hyvin varhaisesta ajankohdasta ja omien voimien vajaavaisuudesta johtuen päätin porhaltaa taksilla lääkärille. Näin säästyisi aikaa, eikä tarvisi tehdä kolmea linjan vaihtoa julkisissa. Mutta eipäs sekään nyt tietenkään voinut mennä suunnitelmien mukaan, onneksi verenpainetta ei lääkäri halunnut mitata!

Kokemukseni mukaan lääkärille ajaa 30-35 minuuttia, joten halusin pelata varman päälle ja tilasin taksin 50 minuuttia ennen lääkäriaikaa. No, mikäänhän ei tietenkään ole varmaa, tuon sanonnan voi pyyhkiä listalta kokonaan pois Belgiassa ”Madame, taksi tulee 10 minuutin sisällä”. Viiden minuutin jälkeen porhalsin kadulle odottelemaan. Taksi ei näkynyt.

Vartin odottelun jälkeen soitin uudelleen. ”Madame, teemme hälytyksen uudelleen.” Seuraava vartti hampaita kiristellen. Jälleen soitto. ”Teen hälytyksen uudellen.” Tässä vaiheessa olin odottanut taksia jo melkein 40 minuuttia ja alkoi olla aika, kun minun vuoroni lääkärin vastaanotolla koittaisi. Ei auttanut kuin ilmoittaa, että myöhässä ollaan. Tässä vaiheessa löysin onneksi puhelimen kätköstä toisen taksiyrityksen numeron. Auto tuli kuudessa minuutissa. Kalisevat hampaat ja kiukku aloittivatkin sitten kivasti päivän.

Olin vielä sen verran kohtelias, että soitin neljättä kertaa tähän toiseen taksikeskukseen, jolloin he olivat jo kärsimättömiä: ”Madame, olette soittanut jo monta kertaa.” Niin olen, mutten toivotuin tuloksin. Kerroin kyllä hyvin ystävällisesti, että heidän takiaan olen menettänyt lääkäriaikani ja olen värjötellyt kylmässä 45 minuuttia. Että voisivat kyllä sanoa, jos eivät edes aio taksia lähettää. No, sori vaan Madame... ”Haluatteko peruuttaa taksin?” No kyllä!

Onneksi lääkärit eivät täällä toimi Suomen mallin mukaan, vaan tohtori kyllä otti minut vastaan parin potilaan välissä. Suomessa tästä tietenkin olisi joutunut maksamaan ylimääräistä. Harmitti vain kovasti lääkärin puolesta, joka tuli vastaanotolleen 20 minuuttia aiemmin ottaakseen minut vastaan ennen muita potilaita.

Mikään ei siis täällä ole varmaan. Onneksi tässä tapauksessa ei ollut esimerkiksi kiire lentokentälle tai muuten tärkeästä tapaamisesta. Eniten tässäkin taas ärsyttää, että asiakaspalvelutaidottomien ollessa toisessa päässä linjaa. nämäkin puhelut olivat ihan turhia, eiväthän työntekijät olleet edes pahoillaan. Raivostuttavaa. (Tänään olenkin purkanut tuntojani sähköpostin muodossa kyseiselle yritykselle, mutta se olisi pitänyt jättää väliin. Vastaus sieltä ei todellakaan hivellyt pettyneen asiakkaan mieltä. Yllättävää.)

Nurkan takana se jo vaanii...

Nimittäin kevät! Ihanuutta tätä auringon määrää! Ihanaa, kun aurinko alkaa paistamaan aamuseitsemältä ja jaksaa paistella kuuden kieppeille saakka. Kauniina päivinä sen voi tuntea: kevään tulon! Sää on ollut kovin kylmä, mutta aurinko lämmittää mukavasti. Ja aurinkolasitkin on saanut jo kaivaa esiin. 

Näin täällä vihertää. Minä odotan edelleen niitä kirsikkapuita. :))) (Ja elän jotenkin pääsiäisenajan tunnelmassa.)

Niin, ja terveen paperit sain, eli olin tänään ensimmäistä päivää töissä. Mutta tämä raskaan työn raataja on nyt niin väsynyt, että päivittää työajatuksia myöhemmin. Nyt kerätään voimia huomiselle ja viikonlopulle. Viikonloppuna tuleekin vieraita Berliinistä, Madridista ja Pariisista. Onneksi meitä on kolme emäntää, kun lisäkseni vieraat vastaanottaa irlantilainen ja puolalainen Brysselin asukki.

Granny (mymmeli) S liikenteessä

Tiedättekö, ettei flunssan laatua saa ikinä selville. Nyt en siis tiedä olenko sairastanut possumaisen flunssan vaiko enkö. Röh röh. Ainakin koville tämä on ottanut, paraneminen saanut välillä takapakkia ja yhdeksän päivää sitä tuli maattua sängyn ja sohvan vankina. Au, au, au. Eivät kaatuneet seinät päälle, vaikka välillä siltä tuntuikin.

Nyt tämä mymmeli on kuitenkin voinut vähän paremmin ja olenkin lähtenyt ulos reippailemaan ja keräämään voimia. Reippailulla tarkoitan sitä, että haukkaan happea enkä enää hae tukea seinästä, vaan kuljen jo pää pystyssä. :))) Aikamoista taapertamista se kuitenkin alussa oli. Onneksi happi on kuulasta ja raikasta, joten julkiselle paikalle ei pyörtyilemiseni ole seuranneet. Huvittavaa tietenkin on pukeutumiseni, joka on hyvin liioittelevaa muhkeiden villahuivien ja -myssyjen kera. Pitkiä kalsareita ei sentään jalkaan ole vedetty, mutta olen nauttinut tädin kutomista lämpimistä, pitkävartisista sukista. (Kiitos niistä!!!)

Eilen ja tänään olen vetänyt tiukkaa harjoitusleiriä. Se tarkoittaa kävelyä lähimmälle bussipysäkille, ja sieltä hyppäämistä bussiin. Bussi jättääkin teepaikan eteen. Eli iltapäiväteet hyvän kirjan kanssa. Ja täytyy sanoa, että mikäs siinä istuskellessa, teetä ja auringon lämpöä nauttien, hyvä kirja kädessä. Eilen huomasin istuneeni iltapäiväteellä 250 sivun verran, jolloin ajattelin olevan aika kotiinlähdön. Mutta on sekin ihmeellistä, että vaikka istuin vain paikallani, niin olin ihan poikki kotiin päästyäni. Tämä harjoitus oli siis tarpeen!

Huomenna olisi sitten tarkoitus saada terveen paperit ja marssia toimistolle. Saapa nähdä miten tämän vuotavan nenän, köhän ja kuumeilun kanssa käy. Katsotaan, ovatko tiukat treenit olleet avuksi!

Jahas, mitäs tämä on? Kuumetta, ei voi olla totta! Ei voi!

Laihaa lohtua lääkäri tarjoilee, kun sairastuu influenssaan ja makaa kotosalla kuolemankielissä. "Ota flunssalääkkeitä ja lepää". Lepää? Kuinka kauan?!?!?! Viime viikolla tapasin lääkärin kahdesti. Molemmilla kerroilla sain saman ohjeistuksen. Toisella kertaa lääkäri vielä totesi, että jos en ole maanantaina terve, niin tulla vastaanotolle uudelleen. Mitä?! Eihän sellaisen pitäisi olla vaihtoehtokaan!

No, maanantaiaamu valkenee. Nenä vuotaa, yskittää. Olen hikinen. Mittaan kuumeet, aamulämpö lähemmäs 38 astetta. Eihän tämän todellakaan näin pitänyt mennä! Kahdeksas päivä makoillen? Aaargh! Ajattelen, että nyt kyllä yritän kaikesta huolimatta- vihdoin kun minulle oli tarjottu aloittaa rutiininomainen arki toimistolla, kehoni tulee minua vastaan tällä flunssalla. Ensimmäisen kerran korvissa humisee ja kaikki menee pimeäksi suihkun jälkeen. Vähän happea ja uuteen yritykseen, joka kuitenkin pian päättyy samalla tuloksella. Kai se on luovutettava ja ymmärrettävä, ettei tässä vielä valmiita olla. Josko sitten huomenna olisi taas vähän vahvempi!

Epätoivoinen soitto työpaikalle. No joo, onneksi ovat kovin ymmärtäväisiä ja sanovat edelleen, että lepäile ihmeessä, äläkä tule aiemmin kuin olet terve. Hetken päästä tulee perään toinen soitto: toivomme, että tuot lääkäriltä todistuksen, että olet työkykyinen, kun tulet toimistolle. Pelkäävät varmasti röh röh-tautia. Hmmm... No, minä menen lääkärille, joka on helpottunut kuullessaan, että vointini on paranemaan päin ja ihanan äidillisesti selvittää, että tälläisen rääkki(räkä)taudin jälkeen ei ole ihmekään, jos voimat ovat kadonneet. Lepäile nyt vielä huominen ainakin. Ja kuume pitää hoitaa pois. Joojoo.

Sitten otan puheeksi toisenlaisen todistuksen, jonka minun toivotaan toimittavan toimistolle. Lääkäri nostaa kulmakarvojaan. Eihän sellaista voi tietenkään nyt kirjoittaa, kun olen vielä sairaana. Onkin parempi, että lepään ainakin vielä keskiviikonkin. "Jaha, mutta kun minä mieluusti yrittäisin jo aiemmin..." Ei, se ei ole mahdollista, koska lääkäri uskoo pystyvänsä kirjoittamaan tämän todistuksen vasta torstaina, arvioiden minun matalaa flunssaääntäni ja köhää. Niinpä sovimme uuden ajan torstaiaamuksi, jotta voin käydä hakemassa todistuksen työkyvystäni ennen toimistolle menoa. Soitan toimistolle uutiset ja sanon, että voisin kyllä varmaan tulla ainakin silloin jo keskiviikkona. "Ei, jos lääkäri sanoo, että torstaina, niin silloin." Jaha. No, minä en sitten voi kuin ottaa rennosti ja sairastaa. No, tulee se lepo tarpeeseen, sen verran heikkona vielä ollaan. Luulisi nyt pöpöjen todella kaikonneen ennen torstaita. Jokainen, peukku pystyyn sille!!!

Lopuksi haluan toivottaa kaikille ihaNAISILLE iloista ja kaunista naistenpäivää! On kaunista olla nainen! Kunpa muistaisimme nauttia aina "sisaruudesta" ja tsempata muita naisia ehdoitta eteenpäin!

Tokkurassa ollaan...

Jahas. Maaliskuun, ja kevään, kunniaksi minuun iski kauhea flunssa, josta olen kärsinyt maanantaista saakka. Tauti kaatoi sänkyyn ja muuttuu koko ajan ärhäkämmäksi ja kiukkuisemmaksi. Ja minä olen heikkona. Tänään viikon toiselle lääkärireissulle. On tämä kauheata, kun joka paikkaan sattuu ja olo on niin tokkurainen. Tiedä sitä yrittääkö tuolta takamuksesta kohta saparo pilkistää ja nenäkin muuttua kärsäksi. *Aivastus*

Onneksi aurinko paistaa aamuseitsemästä aina pitkälle iltapäivään.