On ilahduttavaa nähdä uusien reittien tuovan kaivattua kilpailua ja piristettä Suomen taivaalle. Blue1 aloitti suorat lennot Berliiniin ja Brysseliin, ja vieläpä hyväksyttävällä hinnoilla. AirBaltic on tullut vahvasti Suomen markkinoille unohtamatta maakuntien lentokenttiä. Ja täytyy sanoa, että vaasalaisten näkökulmasta ainakin tämä on otettu iloisesti vastaan. Onhan se suuri plussa, että saa lentää kotilentokentältään Euroopan suuriin kaupunkeihin vain yhdellä vaihdolla- ja nimenomaan mukiinmenevillä hinnoilla.
Teimme pääsiäismatkan juhlistaessamme Vaasan alueen uusinta lentoreittiä Riikaan. Tai no, melkein pääsiäismatkan, sillä matkaan lähdimme toisena pääsiäispäivänä. Matkaseurueella ei ollut paljonkaan tietoa matkakohteesta etukäteen ja usein puheissamme matkasimmekin naapurimaa Liettuaan. Sekoilu meni jo niin pitkälle, että kirjastosta oli kotiutunut Vilna-opas ja rahanvaihtotiskillä piti noudattaa erityistä tarkkuutta. Oli siis syytäkin lähteä tutustumaan paikan päälle tarkemmin!
Kun pääsimme kaupunkiin, olimme pöllähtäneitä turisteita, jotka hyppäsivät bussista ulos Stockmannin edessä. Niin, olihan siinä myös Finnkino, Seppälä ja Nordea. Vielä aamu-unisen matkaajan piti hieraista silmiä hörppiessään aamupalateetä ja ruisleipää Fazerin kahvilassa. Siis, eikös meidän pitänyt olla ulkomailla? Suomalaiset investoinnit hyppivät silmille päällimmäisenä, kun ohitimme Iskua, Sotkaa, Askoa sun muuta. No, nyt oli kyllä aika sukeltaa syvemmälle kaupunkiin.
Ensimmäinen päivämme oli ihanan aurinkoinen ja talvitakkia sai kovastikin kiskoa auki. Minä kun sen olin Brysselissä joutunut jo uudelleen kaivamaan kaapin kätköistä Suomen reissua varten ja sadattelin, että nyt se kevättakki olisi paikallaan. No, nämä sadattelut olivat todella turhia,sillä kaksi seuraavaa päivää kuljin kaikki pakatut vaatteet päällä paksun villahuivin kera, sillä sää kävi erittäin sumuiseksi ja kylmäksi. Emme olisi olleet ollenkaan yllättyneitä, jos taivaalta olisi alkanut sataa räntää, mutta ei sentään onneksi. Sadettakaan emme saaneet niskaamme, joten kylmyyden kanssa nyt muuten pärjäili.
Riikan vanha kaupunki muodostaa tietenkin turistisen keskustan, sillä suurin osa nähtävyyksistä on vanhan kaupungin alueella. Ihanat hansatalot, hauskat yksityiskohdat ja lukuisat kirkot ovat ominaisinta Riikalle. Korkoja kannattaa välttää, ainakin kapeita, koska melkein koko kaupunki on mukulakivinen. Tästä paikalliset ei tietenkään välitä, vaan korot ovat todella korkeita. No, kyllä niitä hassuja kävelytyylejäkin tuli bongattua monenmoisia.
Koska ei ollut turismin sesonkiaika, pääsimme kävelemään vaivattomasti ja oikeastaan jonottamatta joka paikkaan. Ei sinällään, että olisimme museoihin kovastikaan innostuneet, sillä päätimme ottaa rennosti ja tutustua kaupunkiin kahviloiden ja kävelyn muodossa. Kuvauskohteita oli tässä viehättävässä pikkukaupungissa paljon, harmitti vain, että päivän harmaus teki kuvista vähän valjuja.
Suurimmat nähtävyydet Riikassa ovat kaupunkia vahtivat kirkot torneineen: Jaakobinkirkko, Pyhän Johanneksen kirkko, Pietarin kirkko, Tuomiokirkko, Ortodoksinen kirkko... Ortodoksinen kirkko toimi neuvotostoaikana planetaariona ja täytyy sanoa, että oli aika eriskummallinen nytkin. Siellä nimittäin ylhäällä, alttarin molemmin puolin, paloi teksti neonpunaisin valoin varustettuna. Tuli outo tunne nähdä kirkossa kaiken ”vanhan ja mystisen” keskellä sellaista. En pitänyt, mutta ei kyllä pitänyt sotilaskaan, että yritin ottaa tästä hirvityksestä kuvia. Kirkko itsessään oli kyllä kaunis ja massiivisen oloinen laitos.
Vanhakaupunki on tietenkin kaunis ja siellä kannattaa vain kävellä ympäriinsä unohtaen kartan taskun pohjalle. Lisäksi alue on niin pieni, että pienet kadut tulevat nopeasti tutuiksi. Neuvostoaikaiset kauppahallimakasiinit ovat edelleen kovassa käytössä, kun paikalliset noutavat ruokatavaransa sieltä.Vapauden muistomerkki kohoaa kaupungin keskellä. Vielä tänä päivänäkin muistomerkille tuodaan päivittäin tuoreita kukkia ja siellä on kaksi sotilasta (ja kaksi poliisia) vartiossa. Osuimme onnekkaasti vahdinvaihtoaikaan paikalle. Mahtipontinen tyyli niillä oli ja äidissä ja minussa heidän marssimistekniikkansa aiheutti jokseenkin hilpeyttä. Vai mitä pidätte tästä nilkan ojennuksesta:
Riikan oopperatalo on kaunis ja ennenkaikkea kauniilla paikalla joen rannalla. Jugend- ja Art Nouveau-rakennukset ovat kauniita ja täynnä yksityiskohtia. Ennnen kaikkea kaupunki on täynnä tarinoita, jokaisella rakennuksella omansa. Hauskoista yksityiskohdista voidaan ottaa esimerkkinä tämä kissatalo, jonka kissat pyllistelivät Kilta-talolle päin, kun niiden omistajaa ei huolittu jäseneksi. Myöhemmin isäntä sai jäsenyyden ja kissat käänsivät säädyllisesti viiksensä Kilta-talon suuntaan.
Jos matkustaa Riikaan, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa naapurikaupunkin Jurmalaan. Jurmalassa löytää hiekkarantaa Itämeren rannalta 35 kilometrin verran. Tämä kaupunki on kapeaakin kapeampi, mutta sitäkin viehättävämpi. Neuvostoaikoina se toimi monen moskovalaisen lomakohteena. Jurmala on täynnä erittäin viehättäviä huviloita, joissa jokaisessa on koristeellisuutta vaikka muille jakaa. Ihania pitsihuviloita torneineen, linnamaisia rakennuksia, viehättäviä villoja puutarhoineen, kaikki kivenheiton matkan päästä rannasta. Ikävä kyllä neuvostoaikaisuus pilkistää aina välillä esiin rumina harmaina laatikkoina. Täältä voi löytää neuvostoaikaiset lepokodit valtion virkamiehille, taiteilijoille ja kosmonauteille. Ja kyseessä ei ole pikkuhuviloita, vaan valtavia bunkkereita, joissa on varmasti satoja huoneita. Mikäs siinä on ollut lomaillessa...
Baltian Pariisi, tämä vertaus tuli mieleen, kun äitini tokaisi kaupungin muistuttavan jotenkin Pariisia, oli kaunis ja söpö. Ikävä kyllä me emme saaneet nauttia siitä vehreyden keskellä, mutta mielikuvituksen voimin näimme sen viehättävyyden koleanakin päivänä. Matka oli ihanan rentouttava sekoitus turismia, lomailua, hemmottelua (mm. Käsi- ja jalkahoitojen muodossa) sekä syöpöttelyä. Silti, vinkkinä voin sanoa, että kolme päivää riittää Riikassa vallan mainiosti. Eli, kannattaa alkaa varaamaan viikonloppureissua tähän hansakaupunkiin!
