Hämähäkkinaisen seikkailut

Viime viikolla olin kampaajalla. Naisellisesti rakastan näitä kampaamokäyntejä, monta tuntia rentoutumista naistenlehtien parissa. Ihanaa. Sain viitan päälleni ja pääsin odottamaan suoraan kampaajan tuoliin. Minulle tarjoiltiin teetä ja suklaata heti alkuun. Naisten lehti syliin ja ah, iltapäivän hetki oli täydellinen. Palvelu isossa salongissa on enemmän kuin kohdallaan.

Kampaajani tuli suunnittelemaan mitä hiuksilleni tehdään. Samalla kun hän pyöritteli niitä, alkoi kiljuminen. "Sinulla on hämähäkki päässä!" Tämäpäs oli kaameaakin kamalampi uutinen, sillä kammoan hämähäkkejä aivan mielettömästi!!! Yök, yök, yök! No, sen sijaan, että kampaaja olisi poistanut tämän päästä alkoi kiljuminen ympäriinsä. Nuoret miehet, jotka ovat salongissa töissä, hyppivät ja kiljuivat kaikista enemmän. Samaan aikaan minä yritän kiljua, että ottakaa se pois herran tähden!! Vihdoin viimein kun joku uskaltaa jollain kättä pidemmällä tulla tökkimään päätäni, yritys tietenkin epäonnistuu ja kukaan ei näe hämähäkkiä missään! Minä kiskon viitan päältäni, ravistelen vaatteitani ja olen hysteerinen. "Eihän sitä  näy päässä, eihän?!?" Ei, ei enää näy. Eikä näy kyllä lattiallakaan. Ei kai auta kuin istua takaisin tuoliin ja yrittää rauhoittua. Käteni tärisevät ja teekupponen saa kyllä olla pöydällä, ei maistu.

Kampaajani käy valmistelemassa kaiken ja palaa hiuksiini. Hän menee sanomaan jotain vieressä oleva kampaajalle ja taas sama kiljumiskierros! "Se on siellä taas!" Pojat kiljuvat taas kaikista eniten. Ja minä yritän kiljua, että ottakaahan se nyt pois älkääkä kiljuko vain!!! Vihdoin leikkauspuolelta hälytetään joku vähän riuskempi Mies, joka huitaisee hämähäkin lattialle ja astuu sen päälle. -Se oli piiloutunut korvanlehteni taakse!!! Yök, yök, yök. En voi oikein enää rauhoittua, kun tuntuu, että joka puolelta kutittaa! Miten ällöttävää! Se oli oikein kunnon harmaa lukki...

Myöhemmin alkaa tietenkin kiukuttaa: ammattimaista olisi ollut huiskaista hämähäkki kammalla pois hiuksista ja kertoa sitten vasta asiasta minulle. Inhottavaa, todella! Lisäksi alkoi kiukuttaa nämä hyppivät kiljukaulat, jotka halvaantuivat kykenemättömiksi tehdä asialle yhtään mitään! Toisaalta, olen varma, että jos olisin seurannut tätä sirkusta sivusta, en varmasti olisi voinut muutakuin nauraa. Nyt ei kyllä naurattanut pätkän vertaa, kun ne ällöttävät kahdeksan jalkaa vipelsivät jossain päänahassani..... Joko sinulla menee kylmät väreet ja kutittaa selkärangasta?