On aina hieman kummallista, kun näkee tutun naaman vieraassa ympäristössä. Tai "vieraan" naaman tutussa ympäristössä. Siis kasvot, jotka eivät tavallisesti kuulu siihen yhteyteen, jossa ne näkee. Joka tapauksessa, Brysselissä siihen tottuu aika nopeasti, sillä Bryssel näyttää olevan "Euroopan keskus" siinäkin mielessä, että moni tuttu tänne jotenkin ajautuu. Jos ei asumaan, niin ainakin käymään.
Ja mikäs kivempaa kuin päästä rupattelemaan vanhojen tuttujen kanssa. Samaan aikaan kuin kotiuduin Rodokselta, saapui eräs "tuttu naama" Belgiaan vaihtoon. Hän onkin elellyt tässä ensimmäiset viikot Brysselissä, ja minä olen yrittänyt olla avuksi. Turisteilu on aina hauskaa ja itsekin siinä joka kerta kaiketi jotain uutta oppii. Tällä kertaa pääsin tutustumaan ensimmäistä kertaa kuninkaanlinnaan, sillä se on suljettu 13.9-> aina pitkälle kevääseen. Ikävä kyllä kännykät ja kamerat piti jättää linnan narikkaan, ja linnasta nähtiin vain suppea osuus, mutta voipa nyt sanoa, että se on nähty. Omiin suosikkeihin Belgian kuninkaallinen perhe ei kuulu, enpä taida tietää suoralta kädeltä kuin prinsessa Mathilden.
Joka tapauksessa, kuuden tunnin marssiminen kaupungilla nähtävyyksiä katsellen ei ole niin kamalaa kuin miltä se kuulostaa. Ja uusien kuvakulmien kautta kaupunki esittäytyy ihan eri tavalla... Varsinkin kun minulla on ollut ilo katsella niitä maisemia monen ystävän ja tutun kanssa.
No comments:
Post a Comment