On sekin ilmiö, ettei 24h/vrk riitä millään. Tällä hetkellä olen aikamoisen epätoivoinen, sillä huone (eli asuntoni) on ihan räjähtänyt. Vaikea on uskotella itselleen, että tässä ennättäisi kaiken saamaan valmiiksi huomiseen mennessä niin, että tavarat saisi lähettää kohti Pohjanmaata. Mutta minähän toisaalta toimin parhaiten viime hetken paniikissa, joten katsotaan mitä tästäkin tulee!
Huomenna on kyllä kovasti ohjelmaa muutenkin. Olen aamulla menossa kampaajalle, sitten tapaan tätini, käväisen viimeisen kerran työpaikallani, haen kengät suutarilta, toimitan kiertuetakin ompelimoon, postitan tavarat Matkahuollon kautta. Harmi, ettei aikaa jää Helsinki-fiilistelyyn, sillä olen viihtynyt kaikesta kiireestä huolimatta kaupungissa hyvin. Vielä ihanampaa ja kauniimpaa olisi tutustuminen näin kauniilla hellekeleillä!
Eilen minulla oli ihana päivä, sillä tapasin hyvän ystäväni aamiasella. Ystäväni saa vauvan ensi kuussa, ja on jokaisella tapaamisella kasvattanut kiitettävästi mahaansa. Oli hänen syntymäpäivänsä ja minä tarjosin aamupalan Ekbergillä. Oli kaunis, viihtyisä aamuhetki ilman kiirettä. Sellaisia ihmiset kaipaavat lisää, minä ainakin. Yhdessä jatkoimme sitten shoppailemaan, oli ihana saada seuraa hankintakierrokselle! Kiitos ystäväni, jos tätä luet, minä todella nautin yhteisestä ajasta!
Kävin myös aromahieronnassa, jonka sain läksiäislahjaksi työpaikaltani. Hieronta oli aivan ihana, juuri sellaista rentouttavaa ja pysäyttävää hetkeä tarvitsinkin! Pidin siitä, että paikassa oli panostettu kovin myös sisustukseen viimeisiä yksityiskohtia myöden. Hieromapöydän alla oli mm. kauniita asetelmia, joita sai välillä katsella, jos ei malttanut pitää silmiään kiinni. Minä kyllä maltoin...
Tämä viikko onkin ollut hemmotteluviikko, sillä tänään olin jalkahoidossa. Kiertueella itsestä huolehtiminen jäi ihan nollaan, ja nyt paikkaillaan kiireisen elämän huolimattomuutta. Huomenna minulla on kampaaja. Kampaaja on varmasti jokaiselle naiselle kovin henkillökohtainen kokemus. Itse vähän jännitän, sillä menen tälle kampaajalle ensimmäistä kertaa. Tätini on kuitenkin puhunut hänestä vuosia, ja koska tädillä on mielestäni kauniita ja onnistuneita kampauksia ja värjäyksiä, uskaltaudun ilomielin samaan paikkaan. Kiitos vihjeestä! Huomenna sitten ihmetellään tulosta....
Kiireisen elämäntavan myötä en ole ikävä kyllä ennättänyt näkemään Helsingissä asuvia sukulaisiakaan siinä määrin kuin olisin halunnut. Onneksi tässä viimeisellä viikolla on ollut vähän aikaa ottaa tätä vahinkoa takaisin! Sunnuntaina olin tädin luona oikeastaan koko päivän, ja serkkunikin vieraili siellä samaan aikaan. Kävimme yhdessä kävelyllä Mustikkamaalla ja kyllä oli nautinnollista: aurinkoinen sää, kaunis luonto ja hyvää seuraa. Tässä tekstissä oleva niittykuva on napsaistu juurikin tuolta sunnuntain kävelyltä. Kaunis, eikö totta? Tänään ehdimme sitten tätini kanssa vielä nauttimaan herkulliset rinkeliteekut Hakaniementorilla, ja kyllä nautin! Vaikka vähän tänään huomasin, että valkohipiäisenä auringossa istuminen kävi jo iholle. Lupaa hyvää viikonlopun Italian matkaa varten. Pelkoni onkin, että istun hääjuhlassa sunnuntaina punaisena katkarapuna. No, onpa siinä vielä enemmän ihmeteltävää sukulaisilla.
Nyt takaisin pakkailujen pariin. Oih ja voih.
5 comments:
Hups. nyt kun jo toinenkin postaus on täyttä hepreaa, alkaa olla kyse jostain muusta kuin kielitieteestä.
Minä en tietenkään osaa auttaa, jos autettavaa olisi, mutta voin suositella yhteydenottoa Larkoon. Saa sanoa, että Helena suositteli.
Nyt kun jo toinen postaus on täyttä hepreaa, luulisin että kyse on muustakin kuin kielitieteestä. Itse en osaa antaa yhtään neuvoa, mutta suosittelen www.larkonhavaintoja.wordpress.com . Saa sanoa terveisiä, että Helena antoi vinkin.
Onnea.
Ongelma ratkaistu. Ystäväni ja atk-tukeni Larko ohjasi minut internet-asetuksiin ja siellä ohittamaan fontit ja johan alkoi Susan blogi aueta. Nyt tiedän jalkahoidot, aromahieronnat ja kampaajat.
Loistavaa.
Hienoa Helena, että pääsit "samalle aaltopituudelle". Hieronnat, kampaajat ja jalkahoidot olivat ihania ja onnistuivat kaikki. Tosin tuntuvat jo kovin kaukaisilta, kun on niin paljon nähnyt ja kokenut jo sen jälkeen.
En olisi niin ikinä arvannut, että tuo kuva on Mustikkamaalta!
Vihdoin löysin tieni tänne sun blogiin minäkin.
Post a Comment