Viimeisen viikon alku Helsinki-city life

Tämä on niin tyypillistä minulle: juuri kovan kiireen keskellä keksin kaikkia uusia juttuja. Tällä kertaa se on tämän nettipäiväkirjan lanseeraus. Kai tässä täytyisi juoda oikein kuplivaakin tämän kunniaksi, mutta jääköön se myöhemmäksi. Vaikka kupliva lemppareihini kuuluukin!

Ensimmäisen kerran suunnittelin nettipäiväkirjaa lähtiessäni Pariisiin 2005. Silloin se jäi, ja jäi monina muinakin kertoina, kun ajatus on vain painunut jonnekin takaraivon puolelle. Toivotaan, että nyt innostun tästä pitkäaikaisemmin- onhan siitä osoituksena jo ensimmäinen postaus!

Tämän hetkinen elämäntilanteeni on täysin avoinna. Pestini Eurooppalainen Suomi ry:ssä loppuu kesäkuun lopussa, samoin kuin vuokrasuhteeni Helsingissä. Vaasaan ei ole paluuta, enkä halua rakkaiden mamman ja papin luoksekaan palata, onhan kotoa lähdöstä jo sen verran aikaa, että en enää taitaisi oppia talon tavoille. Niinpä olen päättänyt ottaa suunnakseni "henkisen" kotini, Brysselin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että matkaan lähden 8.7. Brysselissä on paljon tuttua ja ihanaa, mutta toisaalta lähden sinne ilman töitä. Katsotaan saanko palata syksyn tullen takaisin Suomeen, vai huomaako joku työnantaja ennen sitä, että minussa olisi potentiaalia! Oli niin tai näin, niin minusta tuntuu, että se on tällä hetkellä ainoa vaihtoehto.

Elämäni on viimeiset vuodet ollut kovin, kovin kiireistä. Kärjistyen ehkä tähän kevääseen. Yritin parhaani mukaan karsia luottamustoimia ja järjestötoimintaa pois, mutta tilalle tuli yhä kunnianhimoisemmat opintotavoitteet. Ja kyllä, onnistumisiakin saatiin ja nyt opinnot ovat "paria tutkielmaa" vaille valmiit. Toisena minua kiirutti projektisihteerin työt Eurooppalainen Suomi ry:ssä. Täytyy sanoa, että kevään pesti on ollut niin mielenkiintoinen, etten päivääkään vaihtaisi pois! Mielenkiintoinen järjestö, minut tuntevat varmaan sen arvannevatkin, että viihdyin ja hyvin. Olin mukana mm. eurovaalikiertueella, joka käsitti 25 Suomen kaupunkia. Kiertueella todellakin paiskottiin töitä, mutta mikäs siinä, kun porukka oli mahtavaa ja topiikit innostavia. Kiertueen jälkeen tulikin vähän hassu olo, kun yhtäkkiä pysähdyttiin ja minäkin jäin "lomalle" Turun kv-seminaaria lukuunottamatta.

Joka tapauksessa kiire ei ole jäänyt minnekään. Tiedän, että taas minut hyvin tuntevat hymähtävät: kiirehän sopii minulle parhaiten. Tämä viikko tuleekin olemaan taas yksi voimannäyte, kun muuttamisen ja tavaroiden postaamisen lisäksi olen lähdössä perjantaina Italiaan ja palaan vasta kuun vaihteessa, eli kaikki asiat pitäisi hoitaa ennen sitä. Mutta, uskon selviäväni siitä, kuten aina kaikesta muustakin. Onhan se Italia sokerina pohjalla, sinne olen haaveillut pääseväni jo 15 vuotta; kerran olen ollut jo lentokentällä laukku pakattuna, mutta silloinkin tuli ylivoimaisia esteitä (AirFrance). Toivotaan, että nyt pääsen matkaan!