Minun on pakko myöntää, että tänä vuonna joulu pääsi jotenkin livahtamaan ilman, että oikeasti ehdin saavuttaa joulumielen! Ehkä se johtuu stressitekijöistä, joita tällä hetkellä käsittelen, ettei osannut rentoutua, pysähtyä hengittämään. Nautin kyllä vierailusta perheen luokse ja tädin pikkuiset sydänkäpyset olivat taas vallassaan ihastuttavia. Heidän innostuksensa ja jännityksensä tietenkin toivat joulun! Puhumattakaan luontoäidistä, joka jälleen kerran taikoi Suomen maisemista varsinaisen joulumaan! Kävelin paljon luonnossa ottamassa kuvia. Tai no, mitä nyt vilukissa pakkaselta kykeni...
Nyt minun onkin sitten jotenkin vaikea sulatella, että on uusi vuosi ja tästä alkaa aika kohti kesää. Tällä hetkellä minua herättelevät hylätyt joulukuusiparat, joihin ei voi olla kompastelematta kadulla. Loppiainen vei siis joulun mennessään. Nyt täytyy herätä!
PS. Ei tullut mirhamia, kultaa tai suitsukkeita. En nähnyt viisaita miehiä. Näittekö te?
1 comment:
Kulta ja mirhami on kiertänyt Hirvensalmenkin. Valitettavasti. Terveyttä on kohtuullisesti, mikä on monesti kultaakin kalliimpaa. Sisätiloissa tämä vuodenvaihde on enimmiltään kulunut. Oikein rassaa kun pääkaupungin ystävät naamakirjassa hehkuttaa hiihtämisillään. Täällä ei houkuta lähteä sivakoimaan lähes kolmenkymmenen pakkaslukemissa. Mutta, kuten sanot, kevättä kohti, kevättä kohti.....
Post a Comment