Ruokavammaisena maailmalla

Ruoka-aineallergikkona elely ei aina ole helppoa. Voi viedä vuosiakin ennen kuin tiukan tarkkailun jälkeen selviää mikä aiheuttaa elimistössä epämiellyttäviä reaktioita. Onneksi sen jälkeen yleensä helpottaa, sillä ruoka-aineita erikoisdieetteihin on hyvin saatavilla. Periaatteessa. Ainakin Pohjoismaissa.

Itse ruoka-aineallergikko ei useinkaan valita totuttuaan uuteen ruokavalioon. Veljeni on moniongelmainen tapaus ruuan suhteen ja kun hänen allergioitaan luettelee, monille nousee mieleen kysymys, että mitähän se sitten saa syödä... Mutta vuosia vietettyään vatsakipuisena, en ole kertaakaan kuullut veljeni valittavan rajoitetusta ruokavalikoimasta. Tosin sen hintavuus on tietenkin asia erikseen, mikä harmittaa kerran jos toisenkin vuoden aikana. Valittavathan ihmiset jo ”normaalinkin” ruuan hintavuudesta!

Itse olen onnekas siinä mielessä, että allergiani on rajoittunut vehnään. En ole keliaakikko, joten voin syödä muita viljoja ja useimmiten elimistöni sietää vieläpä kokojyvävehnääkin. Mutta sitten on huonompia aikoja, jolloin en voi laittaa mitään vehnäistä suuhuni, tai vatsani kipeytyy pitkäksi aikaa, saan ihottumaa ja kutittavia läiskiä. Mutta kuten sanottu, rajoitettuun ruokavalioon tottuu nopeasti, kun vain saa itsensä terveeksi. Mielestäni kanssaolijat surkuttelevat ihan turhaan surkeaa kohtaloani.

Ulkomailla ruokavammaisuus ei sitten aina olekaan niin helppoa. Jos ravintolassa sattuu ”nolaamaan” itsensä kyselemällä gluteenitonta vaihtoehtoa, yleensä se on suuri ihmetyksen aihe. Toivoton yritys. Tulee välttämättäkin ikävä suomalaisten ravintoloiden ruokalistoja, joihin on kätevästi merkitty gluteenittomat, laktoosittomat, maidottomat jne. vaihtoehdot. Täytyy vain luottaa omaan mielikuvaansa annoksen koostumuksesta ja tarjoilijan haparoiviin vastauksiin. Onneksi olen vain allergikko, en keliaakikko!

Monille ulkomaisille allergiani on ikuinen ihmetyksen aihe. ”Mitä, ei vehnälle voi oikeasti olla allerginen!” Ja sitten saman asian joutuu selittämään joka ikinen kerta uudelleen. Tällaisesta allergiasta ei ole kuultukaan ja kanssakeskustelijat räpyttävät epäuskoisina silmiään; ei noin kamalaa kohtaloa voi olla!!! Jotkut, jotka ovat matkanneet Pohjoismaissa tietävät allergiasta ja ihmettelevät miten se on pohjoisen ihmisille niin yleistä. (Niin miksikähän, onkohan tästä tehty tutkimusta...?) Tiedän myös roomalaisen, joka on koko ajan vaikeuksissa gluteenittoman ruokavalionsa kanssa pizza- ja pastavuorien keskellä. Hän ei voi, kuin me suomalaiset, marssia lähimarketin pakastealtaalle ostamaan sämpylöitä ja leipiä, vaan joutuu apteekista hakemaan ruoka-aineita ja niistä varioimaan itse alkeellisimmatkin syötävänsä.

Ruoka-aineallergisuus aiheuttaa tietenkin aina epämukavia tilanteita, kun tulee kutsutuksi kylään. Ensinnäkin kutsun saatuaani ja siitä kiitettyäni joudun heti alkaa neuvoa emäntää/isäntää siitä, mitä tarjolle voi laittaa ja mitä ei. Monesti olenkin tyytynyt huomauttamaan, että minulla on monia allergioita, ja koska pidän leipomisesta, ehdottanut, että voisin tuoda tuliaiseksi leivonnaisen. Ongelma ratkaistu! Eri asia on sitten dinnerit, joiden kanssa täytyy luovia...

Monesti ihmiset eivät tule ajatelleeksikaan missä kaikkialla esim. vehnääkin on. Tästä esimerkkinä viimeinen vierailuni hyvän ystävän luokse. Ystäväni oli poikaystävänsä kanssa kaupassa valmistelleet viikonlopun vierailuani huolella ja ottaneet huomioon vehnättömän ja mielellään hylan ruokavalioni. Ensimmäisenä iltana meitä huvitti eksoottinen piirakka, jonka pohja oli makea (gluteeniton!) ja päällinen suolainen. Joskin lohipiirakka oli hyvää näinkin, alkoi tästä jo gluteenittoman ruokavalion nälvintä (hyvään henkeen, tottakai!). Jotenkin näitä huvittavia hetkiä kuitenkin syntyi valtoimenaan.

”Otatko sä tätä?”

”-Ai niin et sää voikaan!”

”Mä syön nyt pienen välipalan, haluatko.... Ai niin!!! Miten mä en ikinä muista!”

Kaiken kruunasi viimeinen aamu: ”Syö nyt jotain ennenkuin lähdet!” Kun myönnyn jogurttiin, niin kaiken komeudeksi se on A+ terveysjogurttia, ihan minua varten ostettua. -Mutta... Terveellistä kuitua: viljalla höystettynä. :D Siihen katkesi jogurtin syönti, mutta naurua riitti senkin edestä. Kaiken huippu oli, että minua hostannut parikunta syö perinteisesti jogurttinsa ihan luonnonjogurttina, mutta olivat nyt minua varten ostaneet ”terveellisempää”. Tällaisia hauskoja tilanteita sattuu, vaikka kuinka tarkkana olisi. Vaikka ne ovat tietenkin epämiellyttäviäkin hetkiä, niin kertovat ne minulle kuitenkin, että minua on ajateltu, vaikkei valinnat ihan nappiin olisi menneetkään!

Tällä viikolla lähden ostamaan taas ison satsin pasta-aineksia BIO-kaupasta toiselta puolelta kaupunkia. 40 minuuttia yhteen suuntaan julkisilla. Mutta ainakin tiedän, että perillä odottaa isot hyllyt gluteenittomia tuotteita ja tiedän varautua isolla, isolla repulla.

Hyvää ruokahalua kaikille ja nauttikaahan sesongin tuotteita!