Miesten maailma. Miesten maailma on pitkään ollut kova paikka naisille. Onneksi maailma, tai siis länsimainen maailma, alkaa olla yhä tasa-arvoisempi. Pohjoismaat on hyvä paikka naisille, voisi melkeinpä käytännössä ajatella naisten sanelevan elämän menoa. ”Kaiken takana on nainen” lauloivat Matti ja Teppo ja eikös ole sanonta, että jokaisen menestyvän miehen taustalta löytyy viisas nainen. Hyvä naiset!
Tasa-arvoisuus ei silti toteudu, uutterasta työstä huolimatta, kokonaisvaltaisesti. Palkkatasa-arvo esimerkiksi? Tämä on asia, joka saa minut näkemään eniten punaista! Miten samasta työstä maksetaan vähemmän, vain siksi, että satut olemaan nainen? Tai että palkkakehityksesi tyssää vääjäämättä jossain kohtaa, vaikka teet työsi erinomaisesti, mutta johtotaso näkee naisen, ei ihmistä....
Yritysmaailmassa yhä suurin osa johtajista on miehiä. Ja eikös se ole kauppa, joka maailmaa pyörittää, eli sitten taas kuitenkin asiat ovat miesten päätettävissä! Toki yhä useammissa yritysten hallituksissa istuu naisia, mikä on hieno asia! Liikemaailmassa naisen täytyy olla kova. Nainen ei saa näyttää feminiinisyyttään tai tunteitaan. Mitä enemmän näyttää mieheltä, sen parempi. Jos on pitkä, hyvä juttu, sillä sovit paremmin jätkien joukkoon! Korkokengät? Ei, ei, ei.... Tukka nutturalle ja housupuku päälle vain. Naisten ei saa johtaa tunteella, sillä sehän johtaa vain ongelmiin. Naisten urakehitys pysähtyy kuitenkin lapsensaantiin, eikö kannattaisi sittenkin palkata mies? Nainen voi tehdä virhearviointeja, koska on tunteellinen. Aijai, sattuu! Miten monesti on, että naiset kuitenkin työskentelevät ahkerammin, näkevät asioita rivien välistä ja heillä on parempi vainu? Ja monesti he pystyvät olla inhimillisiä kaiken kylmän busineksen keskellä ja harvoin leikkivät sikarileikkejä pitkien työpäivien päätteeksi...
Mutta, mutta. Tässä kohtaa haluan sanoa, että monessa asiassa ollaan menty ihan liian pitkälle. Tasa-arvoisuus on varkain luiskahtanut feministien puolelle. Ei se ole tasa-arvoa, jos miehet ovat altavastaavina! Mielestäni naisilla on kuitenkin paljon enemmän valinnanvaraa! He saavat kunnioitusta, jos ovat kovia. He saavat olla pehmeitä, heikkojakin ja taatusti näyttää tunteensa! He saavat olla tyttömäisiä. Itse asiassa tämä kaiketi edelleen puree miehiin, kun he saavat kokea olevansa hyödyllisiä sankareita.
Tyttömäiset naiset... Aikuiset naiset pukeutumassa pinkkiin kissapaitaan, prinsessavaatteisiin. Naiset ostamassa pinkkejä, ”timantein” koristeltuja kännyköitä. Kuinka naisellista tämä oikeasti on? Hello Kittystä on tullut ikoni ja kaikki pikkutytöistä aikuisiin naisiin haluavat Hello Kitty-sarjasta jotain. Onhan se ihanaa, että näin saa tehdä, mutta eikös se ole vähän lapsellistakin! Eiköhän suurimmalla osalla kuitenkin ole ollut ihan kiva lapsuus eri leikkikalujen (esim. barbien) ja söpöjen vaatteiden kera. En ymmärrä miksi tätä aikakautta pitäisi pitkittää vielä pitkälle aikuisuuteen. Yliampuvilta kokonaisuuksilta ei voi aina välttyä...
OK, onhan se tunnustettava. Itse kyllä tykkään pinkistä, eiköhän sen jo todista blogin värimaailmakin. Minusta on mahdottoman ihanaa mennä lelukauppaan tai korukauppaan ja hypistellä kaikenmaailman pinkkejä leluja ja prinsessajuttuja. Kyllä se pinkistä pitävä pikkutyttö löytyy helposti. Joudun vielä tunnustamaan, että minulle on myös kertynyt pinkkejä juttuja, kuten kamera ja iPod. Mutta tämähän ei vielä mene mauttomuuksiin, eihän?!?! Lelukaupoissa ja prinsessaosastoilla väitän vierailevani vain, kun etsin kahdelle elämäni prinsessalle lahjoja. 2- ja 4,5-vuotiaat veljentyttäreni kun ovat pinkkiä rakastavia prinsessoja, siitä ei ole ikinä ollut epäilystäkään!
Miten oikeutettua tämä naisten ”lapsellinen” käytös on? Kuinka moni meistä katsoisi suopeasti, jos miehet intoilivat vaaleanvihreistä teknisistä laitteista, ostaisivat supermies-alusvaatteita ja kulkisivat Star Wars-valomiekan kansssa? Miten vakavasti ottaisimme miehen, jonka vaaleansinisen auton kyljessä komeilisi Hämähäkkimies?
No comments:
Post a Comment