Linja-autossa on tunnelmaa, linja-autolla on hauska matkustaa...

Matkustaminen on ihanaa. Joskus kuitenkin joutuu tilanteisiin, jossa pienikin matka venyy pitkäksi ja kun menettää ajantajunsa, matka tuntuu yhä pidemmältä. Toisaalta se on myös virkistävää, koska välillä minulla on tunne, että olisi kiva päästä kaupungin rajojen ulkopuolelle... Olen yleensä tarkka matkustaessani, mutta seurassa jotenkin unohdan tarkkailla minne olen menossa ja että kaikki menee niin kuin pitääkin.

No, lauantaina olimme matkalla huonekalukauppaan, jonne jo julkisen yhteyden löytäminen oli enemmän kuin vaikeaa. Lopuksi piti soittaa kyseiseen mööbelikauppaan ja kysyä miten ihmeessä teille pääsee. Saimme ohjeet ja lähdimme iloisina matkaan. Bussin kerrottiin lähtevän eräältä asemalta, Gare du Midiltä. Koska kyse oli kuitenkin suhteellisen suuresta matkakeskuksesta, meille ei kummallekaan tullut mieleen, ettei se olisi bussin päätepysäkki. Niinpä katsoessamme bussin laituria ja aikaa lähdölle ei tullut mieleenkään tarkistaa sen päämäärää. Jokainen varmasti jo hihittelee tässä vaiheessa idioottimaiselle virheellemme.

Bussi saapui, ja iloisena hyppäsimme kyytiin. Vähän ihmettelin aluksi, että miten bussi lähti hassuun suuntaan kaupunkia, mutta hautasin ajatuksen rupattelun ohessa. Jotenkin oli vain tunne, että ehkä heitämme lenkin ja sitten se unohtui kokonaan. Ihastelimme yhä harvempaan käyviä taloja ja maalaismaisemaa istuttuamme jonkin aikaa bussissa. Söpöjä poneja ja hassua maalaistaloja. Jostain kulmasta kauhukseni näin erään Brysselin katedraalin, joka valvoo kaupunkia korkealta kukkulaltaan. Silloin iski paniikki- mehän olemme ihan väärällä puolella kaupunkia (tai no, ei todellakaan enää kaupunkia!). Siinä tilanteessa ei voinut kuin nauraa... Hysteerisesti. Ei muuta kuin hyppy ulos bussista tunnin ajelun jälkeen ja asettuminen pysäkille toiselle puolelle tietä. Edelleen melkoinen kikatus päällä- oikein maailmanmatkaajat!

Aikataulua katsoessamme iski pienoinen paniikki- bussi kulkee kahden tunnin välein lauantaisin! Olimme kuitenkin onnekkaita, sillä meidän piti odottaa vain 20 minuuttia seuraavaan- auringonpaisteessa ja +14 asteen lämmössä. Ja olihan se kiva istua jossain ”maitolaiturilla” pienessä kylässä... Tuskin ikinä tulee siellä enää käytyä.

Vihdoin kun pääsimme (oikeaan!) bussiin, olikin edessä yli kahden tunnin köröttely. Kun viimein pääsimme toiselle päätepysäkille, jossa kauppa sijaitsi, tuntui kuin olisimme matkustaneet halki Euroopan. (Belgiasta käsin kun se olisi hyvinkin mahdollista.) Kauppaan päästyämme ei auttanut kuin uskoa, ettei kyseessä ole ilta vaan iltapäivä ja kauppa-aikaa hyvin jäljellä... Noh, olipahan taas seikkailua kerrakseen. Todellakin tuntui, että oli ollut päivän retkellä jossain kiertoajelulla nauttimassa! Sitä paitsi, belgialainen maalaisseutu on hyvin kaunista, tuo mieleen Britannian maaseutukuvat kivitaloineen. Suosittelen pientä kiertoajelua kaikille!