Kieli solmussa. Kielenhuollolliset toimet tarpeen. Apua.

Olen aina sekoillut sanoissani selittäessäni jotain. Yleensä ”virallisesti” esittäytyessäni ja töissä kaikki sujuu erinomaisesti, mutta ystävien kanssa tarinoidessa koko elämä muuttuu välillä Aliaksen pelaamiseksi. (Ne, jotka eivät tiedä, niin Alias on sanaselityspeli.) Eräällä ystävälläni on tapana tokaista: ”Sano englanniksi!”. Ajatukseni harhailevat tuhanteen eri juttuun joita haluan selittää ystäville, samalla kun rentoudun liikaa. Siksi sanat ovat vähän hakusessa välillä. Tämä on diagnoosini, joku voi kehittää paremmankin.

Välillä luon ihan uusia sanoja, kuten tädille selittäessäni olin ”kylmäkissa”, kun oikea sana tietenkin olisi ollut vilukissa. Joskus huomaan nämä lipsukset, joskus en. Työskentelin Call Centerissä ja asiakkaan kanssa keskustellessa täytyy tietenkin olla varma, että luetellut kirjaimet tulevat oikein. Kun asiakas sitten ilmoitti viimeiseksi kirjaimeksi ”peen”, en voinut olla varma oliko kyseessä P vai B. Niinpä fiksuna sitten kysyin, että onko kyseessä ”kaksoispee”. Asiakas ei ymmärtänyt ollenkaan ja minäkin olin hetken hämilläni. Onneksi sitten pian muistin, että että sen kirjaimen nimihän onkin pehmeä bee, ei kaksoisbee!

Nyt minua on alkanut huolettaa tämä ”höpinä” enemmän. Ei yksinomaan pelosta, että joku suomalainen luulee, että näyttelen unohtaneeni äidinkieleni, mutta joskus sanat vain eivät tule mieleen. Kerran en millään muistanut mikä ”cutlery” on suomeksi ja jouduin hakea suomenkielisen vastineen sanakirjasta. Nauroinkin, etten ikinä ajatellut käyttäväni sanakirjaa näin päin!

En juurikaan käytä suomea Brysselissä asuessani. Silloin tällöin näen suomalaisia, joiden kanssa on ihana turista. Lisäksi luen suomalaisia online-lehtiä. Mutta ajatus rullaa pääasiassa englanniksi ja käytännön puhuminen on satunnaista. Kun avaan suuni ajattelematta, puhe on englanniksi. Olenkin alkanut huomata suomenkielessäni rakenteita ja sanoja, jotka ovat lainattuja suoraan englanninkielestä. Syön lihapalloja, alan tekemään asioita (alan tehdä taitaa olla oikea muoto, joka ei sekään taida täyttä suomea olla) jne. Olenkin tullut siihen tulokseen, että minun täytyy kirjoittaa enemmän suomeksi, keskittyä asiaan ja huomata nämä anglismit.

Toisaalta, välillä on tunne, ettei mikään kieli suju ja että koko kielitaito menee koko ajan huonommaksi. Kun sekoittaa ranskaa, englantia, suomea ja ruotsia, italiaakin vähän, niin pakka on välillä ihan sekaisin. Joskus tuntuu, ettei tiedä mikä se oikea sana olisi, mutta koska ne keskenään muistuttavat toisiaan, voi puhekielessä käyttää juuri sitä mitä haluaa. Kätevää.

Rakkaat ystävät ja tuttavat. Vielä minä osaan suomea erinomaisesti (saa nauraa), mutta tekin voitte antaa panoksenne mailien, kirjeiden ja korttien muodossa. Ihan vain vaikka kielenhuollollisista syistä!