Koska blondeilla on niin paljon hauskempaa...

Vaaleat hiukset herättävät monesti ihastusta ja kyselyjä. Olen monesti huomannut, että blondit joutuvat monesti vastailemaan enemmän hiuksiinsa liittyviin kysymyksiin... En vielä kertaakaan ole kuullut keneltäkään brunetelta kysyttävän josko hänen hiuksensa ovat aidosti ruskeat vaiko eikö. Sen sijaan blondit saavat vastata tuohon kysymykseen usein.

Mitä siihen sitten vastaa? Kuinka moni meistä vielä tietää omien hiustensa värin? Totuus on, etten kyllä taida tietää minkä väriset haivenet minulla oikeasti nykyään on. Mutta kyllä ne vaaleat ovat ehdottomasti, sillä kolmen kuukaudenkaan värjäysväli ei aiheuta paniikkia...

Olen elänyt elämääni muutaman vuoden myös brunettena. Päätös tästä syntyi yhtäkkisesti kampaajan esitellessä suklaanruskeaa hiusväriä, johon sopisi hyvin toffeen väriset raidat. Nam, kuulosti niin hyvältä, että miksei näyttäisikin!? Niinpä kolmea tuntia myöhemmin astelin kampaamosta ulos brunettena. Ongelmiin jouduin heti parkkipaikalla, kun poikaystävä tuli hakemaan minua. Auto lipui minua kohden ja yritin jo tarttua ovenkahvaan, mutta auto vain jatkui liikkumistaan. Ihmettelin, etteipä tainnut poikaystävä tästä muutoksesta juurikaan pitää... Muutamia vuosia tummemmassa lookissa viihdyin, kunnes kyllästyin. Kyllä, minut on taidettu blondiksi luoda. Prosessi takaisin blondiuteen oli ikävän hidasta ja kärsivällisyyttä tarvittiin.

Ystäväni ovat muutenkin kujeilleet, että päätäni voi käyttää heijastimena pimeässä ja että se toimii erinomaisena huomiomerkkinä ihmismassassa. Varsinkin ulkomailla. Italiassa jo tuskastuin, kun en eräästä näyttelytilasta millään löytänyt tummaa ystävääni. Lopuksi rauhoitun ja mietin, että kyllä hän minut bongaa helposti halutessaan – ja juuri näinhän siinä kävikin. Ulkomailla pohjoismaista blondiutta arvostetaan, ”se kun on niin aitoa”. No, paremmalta se kyllä näyttääkin kuin latinoblondit, joiden juurikasvu helottaa kilometrien päähän ja kuontalon keltaisuus häiritsee. Saatikaan mustista kulmakarvoista ja tummasta ihonväristä...

Jostain tietenkin täytyy latinoille olla hirmuisen kateellinen. Pohjoismainen hiuslaatu on silkkinen ja suora (ja lättänä). Espanjalainen ystäväni ei meinannut päästää hiustupsustani irti, kun siihen kerran koski. Kertoi sen olevan niin pumpulimainen. No, hänen hiuksensa kyllä olivatkin minun mittapuullani hevosen jouhia... Pohjoismainen hius ei myöskään nouse korkealle ilmoihin ja kaarru kauniisti (edes föönättaessa), vaan ottaa suunnan useimmiten piikkisuorana kalloa myöden kohti maata. Silti olen tyytyväinen blondi, enkä paluutani tähän huippujoukkioon ole katunut! Blondina on ihan oikeasti hauskempaa, pienet höpsähdyksetkin voi aina nauraen kuitata blondiudella.