Sairas, sairaampi, kuollut

Nyt on lomailut lomailtu ja ollaan takaisin Brysselissä. Tosin kotiinpaluukaan ei sujunut ihan ongelmitta, sillä imuroin itseeni, yllättäen, taudin ja ylipäätään lentämistäkin sai arpoa.

Olen yrittänyt summata lomaa päässsäni, mutta kahteen viikkoon sopii niin paljon touhua ja tekemistä, etten ole oikein vielä ehtinyt kaikkea sulattamaan. Maaliskuun loppu ja Suomeen saapuminen kun tuntuvat jo niin kovin kaukaisilta! Kaikin puolin olen kuitenkin onnellinen ja tyytyväinen, että ehdin tehdä paljon, vaikka tietenkin paljon jäi tekemättömiä juttuja, eikä aikaa chillailuun jäänytkään siinä määrin kuin aina etukäteen ajattelee.

Ehdin kuitenkin Tampereellekin tapaamaan rakkaita ystäviäni. Tämähän ei alunperin kuulunut laisinkaan suunnitelmiin, mutta kun puhelinsoitto kertoi, että minulla olisi mahdollista nähdä koko 14 hengen jengi yhtäaikaa, niin kuinka siitä olisi millään voinut kieltäytyä!? Löysin siis itseni junasta köröttelemästä kohti Pirkanmaata. Ja ihanaa oli! Kävimme porukalla syömässä (hyvä, että ystäväpiiri on niin suuri, sillä lähimpien ystävien ollessa paikalla meitä on silti niin monta, että meille varattiin oma kabinetti) ja jatkoimme siitä iltaa karaoken ja tanssimisen merkeissä. Seuraavana päivänä meno jatkui syöpöttelyllä, hyvillä(?) jutuilla ja aurinkoisella terassikauden avauksella. Ja vielä ehdin ennen junaan hyppäämistä tavata rakkaan Helsingin asukki-ystävän, joka tuli pääsiäistä viettelemään Tampereelle.

Pääsiäinen sujui pikkunoitien kera ja juhlistaen tädin syntymäpäiviä. Mutta täytyy todeta, että pääsiäismunia en syönyt ja mämmiä vain maistoin. Tädin tekemää pashaa piti sitten vähän maiskutella enemmän!

Välillä reissasin Baltiaan (siitä tulossa enemmän) vanhempien kanssa, ja sitten taas loman jatkaminen lakeuksilla. Suomen aurinkoisimpaan kaupunkiin ehdin tehdä vain hakuammuntareissuja, tehokkaita täsmäiskuja, joita täytyy aina suorittaa, kun kotona käy. (Ihmettelin jo kovasti miten saan esim. ruisleipää mukaani, kun kaupoissakaan ei ole leipää. Ihmeellistä tuo Suomen touhu! Joojoo.)

Olin ajoittanut lomani alkuperäisesti sillä tavalla, että pääsen osallistumaan veljentyttären syntymäpäiväjuhlille, jotka ovat päivänsankarille itselleen kovin tärkeät. Etätätinä sitä haluaa kovasti osallistua edes tällaista merkkipäivien viettoon, kun ei ikävä kyllä ole mahdollisuutta niin jokapäiväiseen vierailuun. No, kuinkas sitten kävikään! Ennen synttärijuhlia, loman toiseksi viimeisenä yönä löysin itseni kovastikin ihailemassa kylpyhuoneen kaakelointia ja vessanpytyn anatomiaa. Kyllä, norovirus oli löytänyt minut. Yö sujuikin yökkäilessä ja kun siihen nousi vielä korkea kuume, oli taattua, että kakkujuhlat jäävät väliin ja alkoi seuraavan päivän lennotkin tuntua mahdottomalta! Tauti oli melkoisen raju ja kauan piti maata ihan liikkumatta ja keskittyä vain hengittelemiseen.

Onnekasta kyllä, toivuin sen verran, että vapisevin jaloin, hikeä otsalle pukaten ja oksennuspussia istuintaskusta hapuillen sain jotenkuten pakattua laukkuni ja hypättyä siiville. Ja kauhulla odottelin tilannekatsauksia, kun yhä useampi sukulainen kaatui sängyn omaksi. Ja no, ei se oma olokaan kyllä siitä matkustamisesta parantunut yhtään.

Täytyy sanoa, että on tuo Suomi eksoottinen maa, kun siellä heti saa tällaisen turistitaudin! No, vitsi vain. Mutta ärhäkkä tauti se oli, sillä tämän "talvisen taudin" lisäkseni niin moni sai. Ei olisi minusta hoitajaksi, tuli jälleen huomattua. Olin nimittäin hoitamassa isovanhempiani, joilla tämä tauti oli ja hetihän sen itselleni imuroin. Kuinkas muutenkaan...