Ilmalaivojen satamassa

Odottaminen, odottaminen ja odottaminen. Se kuuluu matkaajan arkeen. Mutta kun ei matkusta "liian usein", niin matkustamisesta ja lentokentän tunnelmasta jaksaa nauttia. Kai se on se rentouttava tunne, kun ei tarvitse selailla kokouspapereita läpi, skannailla sähköposteja ja miettiä aikatauluja.

Itse siis matkasin Suomeen pääsiäisen viettoon. Luppoaikaa kuluttelin Helsinki-Vantaalla ennen kotimaan jatkolentoa. Oli kiva katsella ihmisvilinää, nauttia teekkua ja ruisleipää ja surffailla. Helsinki-Vantaan kentälle suuri kiitos, että internet on pidetty maksuttomana. Pieni palvelu, josta saa hyvän mielen, kun ei tarvitse alkaa etsiä pistettä surffailuajan ostoon.

On aina jotenkin hassua tulla pitkästä aikaa Suomeen ja kuulla suomea puhuttavan joka puolelta. Ja mitä juttuja! Mm. naisten wc:ssä teki mieli köhäistä ja kertoa olevansa suomalainen, ennenkuin juttu menee niin nololle tasolle, että kertoja nolaa itsensä täysin. Kunnes muistin, että niin, Suomessahan ollaan, ja juttu on vapaasti toisten korville. Apua- on se rentouttavaa, kun ei tarvitse kuunnella kaikkia typeriä juttuja perunanpesuharjasta pakkausdilemmiin ja matkatauteihin, vaan mieli blokkaa suurimman osan kuullusta puheesta automaattisesti. (Mikä kyllä tapahtuu Suomessakin muutamien päivien jälkeen.)

Minä tunsin kentällä odottaessani loman alkavan. Kirjoittelin omia juttujani ja join hyvää teetä. Katsoin ihmisten kiirettä ja huomasin, että minulla ei ole kiire minnekään. Olin onnellinen siinä ja nyt. Loma alkakoon!